Kirjavinkki: Karita Tykkä – Sokeriton

Hyvinvointivalmentaja, yrittäjä ja vuoden 1997 Miss Suomi Karita Tykkä kertoo Sokeriton- kirjassaan eläneensä kahdeksan vuotta ilman valkoista sokeria. Poissa ovat mielialanheittelyt, sokeririippuvuus ja iho-ongelmat. Blogissaan Rakkaudella, Karita nainen kirjoittaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista jakaen silloin tällöin lisää herkullisia reseptejä, joten kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli et ole sitä vielä tehnyt.

Sokeriton-kirjan pääpaino on sanomassa, ettei herkuttelusta tarvitse luopua  vaikka luopuisi sokerista, jonka arvo elimistölle on vain tyhjässä energiassa. Tutkimustulosten mukaan sokeri lietsoo myös tulehdustiloja kehossa, joka voi olla monien oireiden ja jopa sairauksien takana. Sokeriton-kirjan reseptit ovat kuvineen niin inspiroivan näköisiä, että se kätösissään tekee mieli rientää saman tien keittiöön kulhojen ja vatkaimen ääreen – toki ensin joutuu todennäköisesti käymään kaupassa. Ilman sokeria leipoessa maku syntyy muista ainesosista, jotka eivät välttämättä ole ruokakomeron perusvarustusta. Kirjassa on vinkattu korvaavat ainekset myös maidolle ja munille, joten reseptit soveltuvat myös muihin -ton loppuisiin syötäviin.

20180910_201615

Valitsin kirjasta kokeiluun tätä postausta varten banaani-vadelmaleivän, joka on sokerittomuuden lisäksi myös gluteeniton. Aineksista korvasin vadelmat puolukoilla ja omenasoseen tyrni-omenasoseella, ja lopputulos oli mielettömän herkullinen. Ohje on suoraan kirjasta, suluissa ovat omat tämänkertaiset muutokset.

VADELMA-BANAANILEIPÄ

Ainekset:

  • 2 kananmunaa tai 2 rkl chia-siemeniä ja 6 rkl vettä, anna hyytelöityä noin 15 min
  • 3/4- 1 dl hunajaa tai vaahterasiirappia maun mukaan
  • 1 1/2 dl omenasosetta (Bonne Tyrni-omenasose)
  • 2 kypsää banaania
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 4 dl kaurajauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 3/4 tl ruokasoodaa
  • 1/2 tl kanelia
  • 4 rkl kookoshiutaleita
  • 4 dl vadelmia (puolukoita)
  • + voiteluun kookosöljyä tai voita
20180910_175320
Tukisukka-blogin versiossa syntyi banaani-puolukkaleipä, ja omenasoseen tilalla oli tyrni-omenasosetta. 
  • Kuumenna uuni 185 asteeseen. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla suorakaiteenmallinen irtopohjavuoka (noin 24×10 cm).
  • Sekoita monitoimikoneesa munat, hunaja, omenasose, paloitellut banaanit ja vanilja sileäksi.
  • Sekoita keskenään kaurajauhot, suola, leivinjauhe, ruokasooda ja kaneli. Lisää seos sitten taikinaan ja sekoita.
  • Siirrä kulhoon ja kääntele joukkoon kookoshiutaleet ja 3 dl vadelmista.
  • Lusikoi vuokaan ja ripottele vielä loput vadelmat pinnalle kauniiksi sattumiksi.
  • Kypsennä uunissa noin 50 minuuttia – 1 tunti ja peitä foliolla, jos pinta alkaa tummua liikaa. Jatka kypsennystä niin, että kokonaisaika on 1 tunti ja 15 minuuttia tai kunnes puutikku jää kokeiltaessa puhtaaksi tai siihen jää vain muutamia rippeitä. Anna jäähtyä ja poista sitten vuoasta. Nauti kylmän pähkinämaidon kera.

Taikinasta tuli hyvin kuohkeaa ja niin hyväntuoksuista, että mieleen kiiri heti mummon aikoinaan kertoma leipomistaika; jos taikina maistuu hyvältä, lopputuloskin onnistuu 😀 Piti täysin paikkansa!

Uunituore leivonnainen oli raikkaan makea. Ohje on mielettömän monipuolinen, sillä hedelmäsoseen ja marjojen kohdalla voi varioida sen mukaan, mitä mieli tekee tai mitä pakastimesta sattuu löytymään.

***

Monet ihmiset, joiden kanssa olen keskustellut sokerittomuudesta, ovat kertoneet heikkoudekseen kahvin kanssa syötävät kylkiäiset (keksit, pullat ja muut makeat). Tavasta ei ole helppo luopua. Mikäli kuitenkin haluaa vähentää sokerin käyttöään mutta kieltäytyminen tuosta tavasta ja herkuista hirvittää, kirja on kuin tilauksesta juuri sinulle. Tykkä kirjoittaa teoksensa alkusanoissa erittäin osuvasti, kuinka tärkeää on tunne siitä, ettei tarvitse luopua mistään. Herkuttelusta, tuosta arkea piristävästä pienestä asiasta, ei tarvitse päästää irti vaikka jättäisi prosessoidun sokerin. Oleellista on korvata huonompi vaihtoehto paremmalla – ja elimistö kokonaisuudessaan kiittää.

Sokerittomuutta voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Totaalikieltäytyminen voi toimia toisilla, jonkun mielestä se voi tuntua suoranaiselta kidutukselta.  Uteliaalla mielellä kokeillessa voi yllättyä, ja ensimmäinen pieni askel voi olla vaikka ilman sokeria leipominen!

Sokerittomuudesta, proteiineista ja aamupalasta (+proteiinilättyjen ohje)

Takana on 13 viikkoa sokerittomuutta. Tämä on tarkoittanut valkoisen, prosessoidun sokerin ja piilosokerin poisjättöä. Koska mikään ei ole täydellistä, olen tänä ajanjaksona kahteen kertaan juonut lasillisen kuivaa punaviiniä ja käynyt syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jonka buffetin ainesosaluetteloon en todellakaan alkanut perehtymään. Kokonaisuus on silti pysynyt kotiruuan osalta kasassa, ja aamupalan tärkeyden huomaaminen on kasvanut viikkojen kuluessa. Edellisen postauksen aiheesta voit lukea täältä, seitsemän viikon sokerittomuuden jälkeen.

Muiden ihmisten ehdottomasti eniten esittämä kysymys on koskenut sitä, kuinka makeanhimoa vastaan voi taistella. Itse kysymys on jo hyvä todiste siitä, kuinka helposti sokeri meidät koukuttaa. Olen itse ollut lapsesta saakka varsinainen sokerirotta (hiiri ei enää riitä), sillä varsinkin reumaan syöty kortisoni on kasvattanut makeanhimon toisinaan aivan taivaisiin. Onneksi kyseinen lääke lopetettiin jo 8 vuotta sitten, ja voin sanoa ehkä samaa sokerin kohdalla vuonna 2026 😉

13 viikkoa ilman sokeria on tuntunut kokonaisuutena varsin helpolta, vaikka se on sisältänyt totta kai myös haastavia hetkiä. Olen joutunut muistuttamaan itselleni, miksi teen näin; helpottaakseni oloa ja kipuja, parantaakseni yleistä hyvinvointia. Muistan ne aamut, jotka aikanaan seurasivat irtokarkkipussin syöntiä tai muita sokeriövereitä. Niveliä turvotti ja sattui erittäin paljon. Kummasti kaupan jätskialtaalta ei teekkään enää mitään mieli, sillä rakastan omaa toimintakykyä yli kaiken (arvon huomaa kun sen on menettänyt). Sokerin vaikutus omiin niveliini on tullut todettua jo lukuisia kertoja, joten elimistöä on uskottava. Yksi toimiva ase tätä aivojen luomaa vekkulia huijausyritystä eli makeanhimoa vastaan on kuitenkin löytynyt: proteiinipitoinen, täyttävä aamupala.

tulehdus_proteiini_sokeriton_ruokavalio_aamupala_reuma_tukisukka

Pitkät kipu- ja tulehdusjaksot ovat syöneet lihasmassaa vähän sieltä sun täältä, mutta eniten käsistä. Vasen reisi on vieläkin silmin nähden oikeaa kapeampi, kun säärimurtuman jälkeinen polvinivelen oireilu ja reuman kokonaisvaltainen aktivoituminen vaikeuttivat liikkumista. Vaikka nivelet vielä ärtyvät rasituksesta vaihtelevasti, on parempaan toimintakykyyn tähtäävä treenaaminen nyt osa arkea. Maalaisjärjelläkin on päivän selvää, että tämän hetkisessä tilanteessa lihakset tarvitsevat ravintoaineita. Sekä ortopedia, reumalääkäri että fysioterapeutti ovat muistuttaneet proteiinin saannin tärkeydestä nivelreumassa.

On ihmisiä joille ei maistu aamulla kuin kahvi, kaikille ei sekään. Olin itsekin nuorena samanlainen vuosikausia, aamulla syöminen tuntui jopa yököttävältä. Ikä on tuonut jostain syystä asiaan muutoksen, ja sokerittomuus vain vahvistanut asiaa. Päivällä ei tule mielitekoja, kun aamupala on riittävä ja makumaailmaltaan mieleinen. Joskus hemmottelen myös esillepanolla, mutta se on pelkkä sivuseikka ja vaikuttaa enemmän henkiseen puoleen. Aamupalasta tulee inspiroiva ja päivään tsemppaava kokemus.

Proteiinilätyt

Hox! Ohjeessa on käytetty makeutusainetta sisältävää proteiinijauhetta. Olen pidättäytynyt myös niistä, sillä en usko että aspartaami ja muut keinotekoiset kumppaninsa tekevät elimistölle sen parempaa kuin sokerikaan. Poikkeuskertoja kuitenkin on (kuten punaviininkin kohdalla), joten käytetään sitä mitä sattuu tänään käsillä olemaan. Kaupan hyllyiltä ja netistä löytyy myös täysin makeuttamattomia versioita.

proteiiniletut_sokeriton_leaderfoods_aamupala_tukisukka_reuma_blogi

Ainekset

  • 250g rahkaa
  • 3 munaa
  • 3/4 dl sokeroimatonta proteiinijauhetta (tässä ohjeessa käytetty kerta-annospussi Leader Whey Protein+-jauhetta, proteiinia 18g)
  • 1/4 dl kaurajauhoa
  • 1 rkl psylliumia
  • Haluamasi hedelmiä, marjoja, pähkinöitä tai siemeniä päällisiksi (vinkki: Pirkka sokeroimattomat hedelmäsoseet ovat 100% sitä itseään! Kuvassa mangosose)
  • Rasvaa paistamiseen

Sekoita rahka ja munat, lisää kuivat aineet. Paista haluamassasi rasvassa. Blinien kokoisella, useamman lätyn pannulla tästä annoksesta tulee noin 11-12 kpl. Eli kaverille kans.

kuivat_aineet_sokerittomat_letut
Kuivat aineet

 

Sokeriton 2018

Ruokavaliolla reumaan vaikuttaminen on aina yhtä mielenkiintoinen puheenaihe, ja näkemyksiä, kokemuksia tai mielipiteitä riittää yhtä monta kuin potilasta tai lääkäriäkin. Mitään yhtä yksittäistä ihmeainetta joka parantaisi taudin ei tietenkään ole olemassa, ja itse liputan tässä(kin) asiassa kokonaisuuden puolesta; laadukas uni, ravinto, stressittömyys ja liikunta omien mahdollisuuksien mukaisesti helpottavat oireita ja oloa takuuvarmasti. Ei yksi pääskynen kesää tee, kuten vanha sanonta kuuluu 😉 Kokemuksella voin todeta, että mitä enemmän retuperällä nuo tekijät ovat, sitä paremmin muutokset huomaa kun asioita parantaa.

sokeriton_reuma_tukisukka

Oman elämäni ihmiskoe: sokeriton arki

Tämän viikon keskiviikkona tuli täyteen 7 viikkoa sokerin välttelyä. Ystävänpäivänä helmikuussa päätin kaikkien kipujen ja tulehdusten kiusatessa olla ystävä itselleni ja jättää valkoista sokeria sisältävät tuotteet mahdollisimman minimiin. Olen lukenut uteliaisuudella artikkeleita sokerin vaikutuksista eri sairauksiin, reuma mukaan lukien, joten ihmiskoe vuosimallia 2018 alkoi innostuneena. Karkit, jätskit ja keksit pois!

Mikä olotila on liki kahden kuukauden jälkeen? Parempi! Olin kiinnostunut nimenomaan siitä, miten sokerittomuus vaikuttaa niveliin, mutta kylkiäisenä on tullut nippu muita mahtavia ja jatkamaan kannustavia muutoksia:

sokeriton_reuma_seitsemän_viikon_jälkeen

Ensimmäinen vaikutus jonka huomasin alle viikon sokerittomuudesta, oli vähentynyt turvotus ja kipu nivelissä. Tätä ennen vasen polvi ja nilkka oireilivat, nyt viikkojen jälkeen ne ärtyvät vain jos kävelen pitkään tai seison todella kauan. Ranteet kipuilevat edelleen, mutta ilman tulehdusta särky ja vihlova pakotus tulevat lienee ennemminkin nivelrikosta, jolle sokerittomuus ei mahda mitään.

Jo parissa viikossa peilin edessä huomasin myös ihon tasoittuneen merkittävästi, ja aika ajoin vaivannut suunympärysihottuma oli tipotiessään. Emme ole kohdanneet sen koommin, gone for good, toivon!

En ole seurannut painoani vaa’an avulla pitkään aikaan, ja tuntemus jämähtäneestä lukemasta on tullut vaatteiden avulla. Fysioterapeuttini huomasi kumminkin asian ja passitti puntarin päälle seisomaan, joka näytti yli kahta kiloa vähemmän kuin alkuvuonna edellisessä punnituksessa. Läski on siis häipynyt tässä sivussa ihan itsestään, ilman mitään muita muutoksia! Nyt on vain hankittava yleiskuntoa ja lihasta tilalle, mutta se onkin ihan oma seikkailunsa se.

Vireystila ei ole pitkään aikaan ollut ihan terveen ihmisen tasolla, mutta yksilökohtainen parannus liki kahden kuukauden ajalta on tuntuva. Herään miltei joka aamu pirteänä, heittelyä ja vuoristorataa energiassa ei tule päivän mittaan syömisten perusteella, vaan virtavarasto tyhjenee iltaa kohden tasaisesti sen mukaan, mitä teen. Aiheeseen liittyen kirjoitinkin viime viikolla lusikkateoriasta.

Päätös sokerittomuudesta toi mukanaan myös hauskan miniharrastuksen, etikettikyyläyksen. Se ei suinkaan ole kauhistelun sekaista tuijottelua sokerista niin kuin se olisi kaiken pahan alku ja juuri. On silti kiintoisaa bongailla, mihin kaikkeen sitä lisätään ja kuinka paljon. En mm. ole käyttänyt ketsuppia enää lainkaan, ja tulevaisuudessa siintää sen teko itse, sokerittomana versiona (lupaan postata aiheesta). Aspartaamilla makeutetut tuotteet eivät niin ikään ole käytössä, olen mieluummin ilman.

Viimeisenä muttei vähäisempänä, vatsa voi hyvin. Sokerittomuuden alkuviikkoina käytin vanhaan tuttuun tapaan Gefilus-piimää lasillisen miltei päivittäin, tukemaan toimintaa, mutta nyt edellisestä purkillisesta on aikaa viikkoja. En ole muistanut tai miettinyt koko asiaa, koska ei ole ollut tarvetta. On suoranainen ihme, etten ole vielä saanut vatsahaavaa 27:n vuoden reumalääkkeiden syönnin päätteeksi. Tällä hetkellä en sitä ilman oirehdintaa edes mieti (mitä vain voi toki tapahtua koska vain!), ja voin ehkä kiittää myös geenejä.

Sana ruokavalio on kalskahtanut omiin korviin ristiriitaiselta, koska se useimmiten rajaa asioita pois, ja tämä ajatus rajoittamisesta (et saa!) saa ihmismielen jo puolustuskannalle ja vaikeuttaa noudattamista. Tykkään käyttää sanoja ylläpitoruoka tai ylläpitomenu, joilla tuetaan tämän hetken terveyttä, ettei se ainakaan pahenisi. Samalla se on kuitenkin myös parantunut entiseen verrattuna.

Olen päättänyt haastaa itseni jatkamaan sokerittomuuden kokeilua vuoden loppuun asti. Raportoin kuulumisista seuraavan kerran vaikka kesällä, tuona herkuttelun luvattuna vuodenaikana. Omat korvikkeet sokerijäätelöille siis kehitykseen!