Aikaansaamisen amatööristä tekemisen hallinnan taikuriksi

En ole koskaan ollut kalenteri-ihminen. Muistan jo lukioajoilta, kuinka seurasin ystävättärieni merkitsevän omiin almanakkoihinsa deadline-tehtävät, sanakokeet, koeviikkoaikataulut… itse tunnustan olleeni liian laiska tehdäkseni samoin. Ihme kyllä selvisin ihan kiitettävästi vain päänsisäisen kalenterini turvin, vaikka näin vanhemman ja viisastuneen silmin olisin voinut hoitaa opiskelut järjestelmällisemminkin.

Kaapissa taitaa lojua tälläkin hetkellä ainakin kaksi vuosikalenteria, jotka olen hankkinut tarpeellisuuden tunteessa aiempina vuosina. Ne on täytetty noin kahden kuukauden ajalta, mutta sen jälkeen olen taas luisunut vanhoihin tapoihin ja luottanut vain muistiin (apua, mikä mua vaivaa 😂 !?)

Muistettavia asioita kyllä riittää, aina viikottaisista fysio-ja toimintaterapia-ajoista muihin sovittuihin juttuihin verkossa tai paikan päällä. En kiellä ollenkaan, etteikö joskus olisi tuntunut kaoottiselta ja siltä, että muistettavaa on liikaa. Mutta silti! En osaa ylläpitää kalenteria. Lippuja ja lappuja on kyllä silloin tällöin magneetilla kiinni jääkaapin ovessa.

Kuuntelin psykologi Satu Pihlajan teoksen Aikaansaamisen taika äänikirjanaaikaansaamisentaika_kirja_äänikirja_reuma_tukisukka BookBeatista. Sivuhuomio heti alkuun: huomasin hyvin nopeasti, että tämän kaltainen opas on paras juuri äänikirjana; kuin kuuntelisi asiantuntijan suoraa puhetta itselle. Myös lukemalla asiat olisivat varmasti herättäneet ajatuksia, mutta vertaan kokemusta tapaamiseen tai luentoon. Puhelimen nappikuulokkeet korvissa on helppo keskittyä kuulemaansa.

Nimensä mukaisesti kirja kertoo vinkkejä siihen, miten tulla paremmin aikaansaavaksi, olipa kyse sitten mieluisista tai epämieluisista tehtävistä. Mielestäni yksi hienoimmista teoksen toteamuksista oli huomio, että aika on hallitsematon, emme voi kahlita sitä. Se mihin voimme vaikuttaa, on oma tekemisemme, ja ajankäytön hallinta on itse asiassa tekemistemme hallintaa.

Ah niin stressaava ja suorituskeskeinen nyky-yhteiskuntamme luo monille paineita. Pitää ja täytyy sitä, tätä ja tuota. Usein itsemme ulkopuolelta tulevat tehtävät ja vaatimukset tuntuvat pakollisilta ja stressaavilta, mutta sisältämme kumpuavat ja omia päämääriämme kohti vievät helpommilta. Ruuhkavuodet ovat monelle kirosana. Teemme paljon tekemättä varsinaisesti mitään, mm. sosiaalisessa mediassa.

priorisoi_aikaansaamisen_taika_satu_pihlaja_aika_tekeminen_haaste_tukisukka_kirja

Aikaansaamisen taika sopisi oppikirjaksi vaikka lukioon. Olisiko siitä apua aikuisuuteen, jos jo nuorempana opiskelisimme tekemistemme ja ajankäytön hallintaa? Kirja nimittäin antaa lukijalle/kuulijalle useita harjoituksia, jotka sopivat niin opiskelijan, työtä tekevän kuin eläkeläisen arkeen. Aika kuluu kaikille samaan tahtiin, mutta koemme sen yksilöllisesti.

Kirja muistutti ikävästi myös huonosta puolestani, siitä kuinka niin moni suunnittelemani tai haaveilemani asia jää kesken. Olen kova tyttö aikomaan ja ajatuksissani tekemään, mutta kovin usein se jää siihen. Ja siitäkös olen itseäni soimannut koko aikuisiän. Reuma ja sen tuomat rajoitteet ovat vaikuttaneet ehkä noin puoleen toteutumatta jääneistä suunnitelmista, mutta loppupuoliskon kanssa olen ollut vain oikeita keinoja vailla.

Vaikka kalenterin handlaamiseni on lähinnä tragikoomista, olen kuitenkin vannoutunut kynä & vihko -ihminen. Esseet tai blogikirjoitukset syntyvät mielekkäästi mind map-tyylillä, tai äänikirjaa kuunnellessa kirjoitan usein huomioita ylös. Satu Pihlajan kirjassaan kertomat harjoitukset ovat mitä mainioimpia vihkotehtäviä, ja otinkin niistä heti muutamia käyttöön.

Lempparini oli välittömästi tavoitteiden pilkkominen välitavoitteisiin, aikatauluttaminen ja tehtävien ylöskirjaaminen. Piirsin ruutuvihkoon taulukon, ja kirjasin mitä minun on tehtävä viikottain saavuttaakseni haluamani. Heti kun ne ovat konkreettisena silmien edessä paperilla, pois ajatusmuhjun sisältä pyörimästä, vahvistuu tunne että pystyn tähän. Voin tavoitteeni paljastaakin: haluan pöytälaatikossa kolme vuotta lojuneen kirjoituksen valmiiksi syyskuuhun mennessä, sekä kävellä reuman lievästä äksyilystä huolimatta kesän aikana 150 km lenkillä. Noin, nyt on julkinen painekin luotu! Pihlajan mukaan myös se voi toimia aikaansaamisen yllykkeenä.

Aikaansaamisen taika antaa hyvät lähtökohdat oman toiminnan kehittämiseen. Inspiroituminen tapahtui kuin itsestään ja pää täyttyi jälleen uusista ideoista. Nyt kun opin uusia tapoja niiden toteuttamiseen, uskon jopa pääseväni pidemmälle. Konkreettiseksi muuttunut aikomus tai suunnitelma aikaansaa hyvää mieltä.

Päädynköhän ostamaan vielä tälle vuodelle kalenteria?

Unelmahommissa-kirja johdattaa uusien näkökulmien äärelle

Innostuminen ja inspiroituminen ovat mielestäni parhaita asioita elämässä! Kun tunne hiipii ajatuksiin, se tuntuu lopulta koko kehossa. On kuin iloisuus ja jännitys olisivat menneet sekaisin, ja tuossa fiiliksessä syntyvät usein ne pähkähulluimmat (mutta toteuttamisen arvoisimmat) ideat.

Innostuksen ytimiin johdatti rysäyksellä viime vuonna ilmestynyt kirjaTukisukka_kirjavinkki_Unelmahommissa_hanne_valtari_satu_rämö Unelmahommissa, jonka kirjoittajat Hanne Valtari ja Satu Rämö ovat sekä pitkän linjan bloggareita että monitaitureita omien kiinnostuksen kohteidensa kautta. Naisista huokuu niin suuri tekemisen riemu, ettei lukemisen parissa malttanut juuri pitää taukoa. Unelmahommat voi ahmaista nopeasti, mutta sen herättämät ajatukset jäävät muhimaan takaraivoon vielä pitkäksi aikaa.

Kiinnostuin teoksesta heti sen ilmestyttyä viime vuonna, mutta nyt viimein sain aikaiseksi tarttua opukseen, kun se kirjaston tyrkkyhyllyltä huuteli luokseen. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee työtä, johon johdattelevat intohimo ja omat mielenkiinnon kohteet. Valtari ja Rämö ovat luoneet teoksen ympärille myös podcast-sarjan Unelmaduunarit, joka on kuunneltavissa täältä. Neljäntoista jakson pituisessa sarjassa eri aloja edustavat vieraat (mm. Antti Holma, Anna Perho ja Marko Kilpi) kertovat omia näkökulmiaan työelämästä, mikä työstä tekee tekemisen arvoista, ja kuinka unelmiaan kohti voi edetä. Lempijaksoihini kuuluivat ehdottomasti valokuvaaja Janita Aution ja designyrittäjä Marjut Rahkolan vierailut. He ovat menestyneitä esimerkkejä siitä, kuinka ahkera työ päämääränsä eteen voi olla tärkeämpää kuin koulutus, ja miten tekemisen palo ajaa eteenpäin.

Se miksi kirja porautui niin syvälle mieleeni, johtuu myös ajoituksesta. Juuri tällä hetkellä mietin (ja olen miettinyt jo pari kuukautta) omia ammatillisia tavoitteita ja mahdollisuuksia reuman kanssa. Sairaus on mukana kulkeva kaveri, joka täytyy ottaa huomioon näissä asioissa aina. Se on vaikuttanut niin opiskeluun kuin työntekoon aiemminkin, ja tulee vaikuttamaan jatkossakin. Nykypäivänä sairastuvat reumaatikot eivät välttämättä joudu luopumaan fyysisistäkään urahaaveista sairauden puhjettua, sillä lääkitys on tehokasta ja hoito moniammatillista. Toisinaan työtehtäviä joudutaan keventämään tai puolittamaan. Olen itse siinä mielessä autuaassa asemassa, että ”joudun” luomaan tulevaa ammatillista polkua aivan uudelleen ja alusta, koska käteni vaikuttavat arkeen enemmän ja eri tavoin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Kirjoitin aiemmin pitkäaikaissairaan haaveista ja unelmista, siitä miten mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen olemassaolo vaikuttaa mielekkään elämän kokemiseen. Vaikka olenkin vitsillä vääntäen osa-aikakädetön, oma mielikuvitus ja mielenkiinnon kohteet punovat ideoita, joita voisin ja haluaisin tehdä. Unelmahommissa-kirjan lukeminen buustasi näitä ajatuksia entisestään.

Kirjan eri kappaleissa käsitellään unelmiensa löytämistä, työtä osana tasapuolista elämää ja tietenkin rahaa. Podcastin tavoin mukana on haastateltuja henkilöitä eri ammattikunnista, mutta joita yhdistää intohimo omaan työhönsä. Jokaisen teeman käsittelyn jälkeen on myös Ajateltavaa-osio, johon kirjailijat ovat koonneet lukijalle erittäin hyviä kysymyksiä pohdittavaksi. Kaikkia näkökulmia ei todellakaan itse aina huomaa, ja ajatukset takkuaa vain yhdestä suunnasta kohdentuen kuin ravihevosella, jolla on silmälaput estämässä näkemistä sivuille.

Onko unelmaduunin saavuttaminen helppoa? Ei varmasti. Tarvitseeko jokaisen se löytää, entä jos haluaa keskittää fokuksensa muuhun? Ei tarvitse, mutta voi samalla pohtia elämäänsä kokonaisuutena valintojensa kautta. Ja vielä: onko unelmatyön saavuttaminen mahdollista, jos riesana on rajoitteita asettava sairaus? Uskon että on, haasteiden vuoret vain saattavat olla hieman korkeampia kiivetä. Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista, oli tilanteesi tai työstatuksesi tällä hetkellä mikä hyvänsä. Rämö ja Valtari ajatuksineen saattavat onnistua hiukan raottamaan omia silmälappujasi.

Hanne Valtari & Satu Rämö: Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät. 2017. WSOY, 352 sivua.