Miten tähän on tultu: reuman ja blogin synty

”Diagnoosi: juveniili idiopaattinen artriitti”. Olin 6-vuotias, vasta pyörällä kaatunut. Polvi joka kolahti maahan, turposi muodottomaksi ja oli yltä päältä vereslihalla, eikä parantunut millään.

Lastenlääkäri oli tuimakatseinen nainen, jota pelotti katsoa silmiin. Tuomio sairaudesta tuli melko pian, ja muiden nivelten oireilu alkoi samalla. Ehkä reuma oli muhinut perintötekijöissäni jo pitkään, ja pyörällä kotipihalla tunarointi toimi elimistölle stressaavana, laukaisevana tekijänä.

Nyt, 27 vuotta myöhemmin, reuma on edelleen mukana. Mieleen tulee usein se Danio-jogurtin mainoksissa nähty keltainen Pikku Nälkä, hölmön näköinen otus joka kiukuttelee ja repii hihasta. Pikku Reuma, siinäpä riesa ja varsinainen pain in the ass! Toisinaan se on pysynyt pitkiäkin aikoja kurissa, ei jogurtilla mutta lääkkeillä. Vaikka ikää jo riittää, tuo nimihirviöinen diagnoosi pysyy samana: lastenreuma. Idiopaattinen tarkoittaa sisäsyntyistä, mutta kuten voinette arvata, omassa suussa se on pelkkä idiootti.

reuma_nivelreuma

Vuosien varrella olen kerännyt mukaani melkoisen arsenaalin selviytymiskeinoja, ja tässä blogia naputtaessa esiin tulee ensimmäinen: kirjoittaminen. Myös piirtäminen ja muu luova ilmaisu ovat aina olleet avain autuuteen edes hetkeksi, kun tulehdukset ja kivut kiusaavat. Ironista kyllä, kolmen viimeisen vuoden aikana kädet ovat oireilleet pahiten, vieden mahdollisuuden paeta todellisuutta. Kun hammasharjakaan ei meinaa pysyä kädessä, miten piirtää tai kirjoittaa? Ei mitenkään. Taiteilut jäivätkin pitkäksi aikaa, jouduin luopumaan päivittäisestä kuvittajan työstäni, ja vasta hiljattain olen pystynyt tekemään edes jotain, edes hetken, tai tauotettuna ja osissa. Tämä on uusi alku myös kirjoittamiselle.

Haluan blogillani jakaa arkea reuman kanssa, sillä vuosittain noin 1700 ihmistä sairastuu, ja aikuisia potilaita Suomessa on liki 35 000 (*. Jos jotkin kirjoittamani asiat voivat auttaa tai inspiroida edes yhtä ihmistä, joka itse tai läheisensä kautta joutuu kohtaamaan reuman, olen iloinen. Tuetaan toisiamme!

*) Lähde: Reumaliitto