Joudunko luopumaan laadukkaasta fysioterapiahoidosta? Potilaan näkökulma hintakilpailuun

Olen ollut vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaana useamman kerran 27 vuotta kestäneen lastenreumani aikana, myös tällä hetkellä. Tämä tarkoittaa mm. säännöllistä fysio- ja allasterapiaa, joita tarjoaa pitkäaikainen fysioterapeuttini. Kuten moni voi arvata, vedessä on mahdollista tehdä erilaisia harjoitteita rasittamatta niveliä, ja ohjatun allasterapian mahdollisuus reumaatikolle on lottovoitto. Sen lisäksi hoitoihini kuuluu pitkä lista erilaisia menetelmiä virheasentojen ja kipujen korjaamiseksi ja helpottamiseksi, niistä kerron tarkemmin jutun lopussa.

Meneillään on Kelan hintakilpailu vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Vuodelle 2019 valittavat palveluntarjoajat valitaan 80/20 suhteella, jossa 80 % painottaa hintaa, 20% laatua. Aikaisemmin suhdeluku on ollut 50/50. Saako halvalla aina hyvää? Ketkä kärsivät laadun heiketessä? Asiakkaat, joita varten kuntoutuksen muoto on olemassa.

Suomen Fysioterapeutit twiittasi aiheesta viime viikolla:

Aiheesta on keskusteltu kevään aikana huolestuneina paikallisen reumayhdistyksemme piirissä. Arvostus ammattitaitoista fysioterapeuttia kohtaan on pitkäaikaissairaiden parissa suurta. Terapeutit lisäkouluttavat itseään, ja pystyvät näin tarjoamaan asiakkaille  entistä monipuolisempaa ja myös ajankohtaista, uusia tutkimustuloksia hyödyntävää hoitoa. Monioireinen reumasairaus ei ole se kaikkein helpoin hoidettava, sen olen myös itse ymmärtänyt ja oppinut vuosien aikana! Oma tehtäväni on ollut luottaa fysioterapeuttiin, ja hän on osannut soveltaa, muokata, ajoittaa ja räätälöidä terapian juuri minun yksilöllisten, vuoristoradan lailla muuttuvien oireideni tueksi. Joudunko luopumaan tästä, kokemuksen vankkuudella toimivasta fysioterapiasta, jos hiljattain valmistunut ja aloitteleva fysioterapeuttiyrittäjä on Kelalle edullisempi?

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kohderyhmä määritellään Kelan omilla sivuilla seuraavasti:

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakas on henkilö, joka on alle 65-vuotias ja
  • henkilö ei ole julkisessa laitoshoidossa
  • henkilöllä on huomattavia vaikeuksia osallistumisessa ja suoriutumisessa arjessa
  • suoriutumis- ja osallistumisrajoite liittyy sairauteen tai vammaan, ja siitä aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve
  • kuntoutus ei liity välittömään sairaanhoitoon
  • kuntoutuksen tavoitteet eivät ole ainoastaan hoidollisia vaan myös suoriutumista ja osallistumista mahdollistavia
  • kuntoutus on perustellusti tarpeen.

Hintakilpailu on ymmärrettävästi herättänyt paljon keskustelua kevään aikana, ja Yle uutisoi huhtikuussa otsikolla ”Kela muutti 38 000 suomalaista koskevan terapiakilpailutuksen kriteerejä – hinta nostettiin laadun edelle.” Kun hinta menee laadun edelle, tulee väistämättä pohtineeksi, missä määrin se tiputtaa korvaamattomia ja laadukkaita hoitomuotoja pois? Yrittäjyyden näkökulmasta pidempään toiminut fysioterapeutti on paitsi kartuttanut tietotaitoaan kokemuksen kautta eri sairauksista, myös todennäköisesti pystynyt laajentamaan toimintaansa, hankkimaan asiakkaita auttavia hoitolaitteita ja liiketilat, joissa myös pyörätuolipotilaat voivat liikkua helposti. Toimialalla on myös lakisääteinen velvollisuus ylläpitää ja kehittää osaamista, kuten yllä linkitetystä Ylen artikkelista voi lukea. Maksaako tällainen enemmän kuin pelkkä hoitopöytä ja seitsemän neliön tila? Takuulla! Kummassa vaihtoehdossa vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitseva asiakas saa monipuolisempaa hoitoa? I rest my case. 

Henkilökohtainen huoleni kohdistuu puhtaasti siihen, miten pärjäisin ilman nykyisen kaltaista hoitoani. Kuluneen kevään aikana olemme fysioterapiassa esimerkiksi:

  • Korjanneet väärää kävelytapaani, joka on jäänne lapsuuden virheasentoisesta lonkasta, tekonivelleikkauksesta, katkenneesta reisiluusta, virheellisestä lihasmuistista, jalkojen pituuserosta ja epätasapainossa olevasta lihaksistosta. Itse en pysty näkemään tai tuntemaan, mikä tietty kohta vaatii korjausliikkeen. Ei mikään helppo juttu.
  • Vahvistaneet käsien lihaksia erilaisin harjoittein, jota vaikeuttaa kroonistunut kipu, virheasennot, nivelrikko, ajoittaiset tulehdukset, puristusvoiman puute… ei mikään helppo juttu!
  • Hoitaneet niska-ja hartiaseutua, joka on oireillut liki kymmenen vuotta sitten tehdyn nikamien luudutuksen myötä. Pääte- ja kirjoitustyö vaikuttaa tällä hetkellä ainoalta vaihtoehdolta, jota pystyisin mahdollisesti työkseni tulevaisuudessa tekemään. Ei mikään helppo yhdistelmä.

Olen saanut avukseni myös ultraääni- ja parafiinihoitoa, hierontaa ja konkreettisia ohjeita omaehtoiseen harjoitteluun ja siinä kehittymiseen. Seuraamme yhdessä ajoittaisia takapakkejakin sisältävää edistymistäni numeroin, taulukoin ja sanallisin tavoittein, tapa joka kannustaa itseäni mutta johon saan myös ammattilaisen tukea. Kaikki edellä mainittu auttaa usein jopa kipulääkettä paremmin.

Tiedän itse olevani vaativa lääkinnällinen potilas, jonka mahdollisuudet kuntoutua ja parantaa toimintakykyä ovat kuitenkin potentiaalisesti olemassa. Enkö silloin ansaitsisi ja saisi vaatia hoitoa, jossa laatu on merkittävin tekijä?