Ole oma itsesi – äänikirjakurssi

Olen jäänyt koukkuun äänikirjoihin ja podcasteihin.

Kun illalla tekee jo mieli sänkyyn pötköttämään mutta Nukkumatti on naapurissa, äänikirjaa on rentouttavaa kuunnella. Toinen lempipaikka on lenkillä, ja kilometrit kertyvät melkein itsestään, kun korvanapeista kuuluu jotain mielenkiintoista. Koska oma genremieltymys äänikirjojen kohdalla on edelleen tietokirjoissa, ei tämän hauskempaa itseopiskelua voisi keksiäkään.

Kokeilin sekä BookBeatin että Storytelin kahden viikon kokeilujaksoja, ja viimeisimmät kuuntelemani äänikirjat olivat:

Ulrika Björkstam – Nouse nyt (WSOY, 2018)

Jani Toivola – Kirja tytölleni (WSOY, 2018)

En valikoinut tietoisesti juuri näitä teoksia, vaan fiiliksen ja uteliaisuuden pohjalta sillä hetkellä. Kuuntelun jälkeen yhteinen nimittäjä ja ydinsanoma oli kuitenkin helppo huomata: ole avoimesti oma itsesi.  Molemmat teoksista avaavat kirjoittajansa kipeitä ja haasteellisia elämänvaiheita vilpittömän rehellisesti. Kumpikin on kohdannut omat vaikeutensa ja ylitettävän vuorensa. Uskaltaminen ja asioiden kohtaaminen on vaatinut aikaa sekä henkistä kasvua. Näistä kokemuksista ovat syntyneet upeat kirjat, joista molemmat ovat taidonnäytteitä siitä, mihin avoin, aitona omana itsenä oleminen voi johdattaa.

”Avoimuus luo turvaa” – Jani Toivola

Jani Toivolan yksi lause jäi kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa. Kääntelin ja vääntelin sitä ajatuksissani, peilasin omaan ja joidenkin lähimmäisteni elämään. ”Avoimuus luo turvaa”. Kirjailija itse kertoi kokemuksistaan lauseen ympärillä, ja oivallus täytti omankin pääni. Usein sulkeudumme kipeiden asioidemme kanssa omaan pieneen kammioon, suljemme ovet ja kuvittelemme olevamme turvassa, kun kukaan ei näe eikä kuule. Takaraivossa saattaa silti hakata pelko ja jännitys siitä, mitä jos joku kuitenkin saa tietää, näkee tai kuulee. Saatamme keksiä mitä ihmeellisimpiä keinoja suojellaksemme itseämme tuolta. Vasta avoimuus mahdollistaa, ettei kenelläkään enää löydy aseita sinua vastaan. Se mahdollistaa myös tuen ja avun vastaanottamisen, sekä oman ja muiden yksilöllisyyden hyväksymisen.

Kirjan kuuntelun ja Toivolan inspiroivien ajatusten jälkeen kehittelin pienen mielikuvitusleikin:

Mikä omassa elämässä olisi aihe tai tapahtuma, josta kirjoitettu ja valtakunnallisesti julkaistu kirja saisi ehkä alussa ahdistuksen, pelon tai häpeän valtaan? Sen jälkeen kuvittele, että tuon julkaisemisen jälkeen saisit myötäeläviä, empaattisia ja kannustavia kommentteja ja palautetta. Lukijat kertoisivat samankaltaisista kokemuksista omissa elämissään. Et olisi yksin asian kanssa. Sinun ei tarvitsisi enää pelätä että joku kaivelee asian esille, sillä se on jo esillä, sinun omin sanoin kertomana. Olisiko se, mistä arastelet puhua, loppupeleissä kuitenkaan niin paha asia?

Voisiko heikkoudesta kasvaa vahvuus?

Reumasta puhuminen oli itselleni pitkään tuollainen mörkö, arastelun ja häpeilyn aihe. Näkökulma muuttui kun tajusin, että asiasta julkisesti puhumalla saatan voida auttaa jotakuta toista saman sairauden kanssa. Blogin avulla tuo mörkö on alkanut kutistua.

”Olisi paljon helpompaa kestää kaikki tämä kipu jos tietäisin, että sillä kaikella on jokin merkitys” – Ulrika Björkstam

Kymmenen vuotta sitten Meksikossa lentokone syöksyi kadulle, ja Ulrika Björkstam selvisi täpärästi sen alta. Pahat palovammat vaativat vuosikausien hoitoja, leikkauksia ja ennen kaikkea tapahtuneen läpikäyntiä. On ihmeellistä ja kummallista, kuinka mielemme parantuminen kestää usein paljon kauemmin kuin kehomme parantuminen. Kun leikkaushaavat ovat umpeutuneet, antibiootit tappaneet bakteerit ja peruselintoiminnot palautuneet normaaleiksi, mieli voi olla näiden aiheuttaneesta tapahtuneesta vielä täysin rikki ja ruvella.

”Muutos tuntuu vaikealta etenkin silloin, kun se pitää itse laittaa käyntiin.” – Ulrika Björkstam

Kirjailijan tarina on uskomaton, ja sitä kuunnellessa liikutuin, hämmennyin ja ihmettelin vuorotellen. Nainen kertoo hiukan karttavansa sankaritarinointia, jossa pääfokus kohdistuu selviytyneen henkilön rohkeuteen ja kaiken voittavaan asenteeseen. Hän itse selvisi, taisteli ja nousi, mutta haluaa samassa yhteydessä muistuttaa, kuinka eri tavoin ihmismielet toimivat elämän mullistavissa tilanteissa. Paljon käytetty sanonta ”mikä ei tapa, se vahvistaa” ei ole niin yksiselitteinen todellisessa elämässä. Jokin tapahtuma voi suistaa jotkin meistä loppuelämäksi raiteiltaan, eikä ole itsestäänselvyys selviytyä henkisesti. Tästäkin ehkä harvemmin esille tuodusta näkökulmasta puhuminen on avoimuuden ja yksilöllisyytemme puolustamista. Näinkin voi käydä, eikä se tee kenestäkään vähemmän tarinan arvoista.

Björkstam jätti vanhan työnsä ja kouluttautui onnettomuutensa jälkeen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Nouse nyt on kirja, jonka voisi lukea tai kuunnella heti uudelleen, ja löytää lisää uutta ajateltavaa. Tuntuu etten osaa pukea edes sanoiksi, kuinka monet kohdat kirjassa suorastaan mykistivät. Olisimpa itse jonain päivänä yhtä viisas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s