Äitienpäivänä

Vuodesta 1991, kun lastenreumani puhkesi, äitini on mm. :

  • Kantanut minut kortisonipistosten ja kävelykiellon takia vessaan lukemattomia, satoja kertoja
  • Keksinyt ja kehitellyt keinoja, jotta sain otettua kaikki lääkkeeni. Pilleriläjän nielemisen opettelu 6-vuotiaana oli yllättävän vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisesti
  • Hakenut kirjastosta ja kaupasta ajankulua ja viihdykettä, kun olen kitissyt ja itkenyt kipuja ja joutunut olemaan aloillaan.
  • Auttanut hoitamaan pieniä lemmikkejä, jotka olivat ehdoton henkireikäni kotona.
  • Sitonut vuosikausia jalkoihini ideaalisiteillä iltaisin lonkanvetovyöt yöksi, hoitokeino 90-luvulta jota muistellessa tekee pahaa. Varmaan meillä molemmilla.
  • Antanut myös periksi edellisessä, kun olen parkunut etten halua. Ymmärtänyt että myös mieli kaipaa hoitoa, ja joskus se on lupa nukkua kuin normaali, lonkkavaivaton lapsi.
  • Askarrellut, piirtänyt ja maalaillut kanssani. Nämä ovat periytyneet voimavaroiksi myös aikuisuuteen, keinoksi unohtaa hetkeksi reuma ja olla luova.
  • Tehnyt sairaanhoitajan hommia kotona, eli puhdistanut päivittäin ortopedisen lonkanvetolaitteen avohaavoja ja pukenut jalkani muovipusseihin suihkun ajaksi. Olin 11. Tämä lienee meidän molempien kauhein muisto lapsuuteni sairasteluista.
  • Kuunnellut kärsivällisesti ajatuksiani lääkäreistä, hoitajista, sairaalakokemuksista ja muusta aiheeseen liittyvästä tai liittymättömästä.
  • Kannustanut tekemään mitä itse haluan.

Kiitos Äiti.

Voimia ja jaksamista kaikki lastenreumaan sairastuneiden lasten äidit. Olette sankareita.

äitienpäivä_tukisukka_lastenreuma_äiti

3 Comments

  1. Lukiessani ajattelin taas että teksti voisi olla minun kädestä…
    Tuttuja juttuja, myös minun äitini saanut toimia palkatta sairaanhoitajana…
    Askartelu toimi minunkin pääasiallisena ajanvietteenä kun ei kotoa päässyt juuri minnekkään…silloin into kädentaitoihin ja luovaan toimintaan tosiaan heräsi ja auttoi selviämään.
    Myös ne lemmikit ja eläimet olivat rakkauteni…
    Minulle ei vaan annettu lupaa pitää niitä jostain syystä (lääkärien taholta kiellettiin pitämästä jopa jo hankitut!?)
    Se sattui niin kovaa ettei sitä unohda.
    Varmaan myös muihin perheenjäseniin😑
    Muutama lemmikki vielä teininä, kuten maaorava tuli taloon niin ettei asiasta lääkärit olleet kai tietoisia (taisi jäädä äidiltä jo kertomatta😁)
    Heti aikuisena sitten hommasin oman koiralapsen… toisensa perään!😁

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista Annemari!
      Aika erikoista kyllä tuo lääkärin kielto, perustelikohan äidillesi edes millään? Näin äkkiseltään en keksi mitään syytä, miksi reuma ja lemmikit ei sopisi yhteen 😀

      Mukava kuulla että askartelu on auttanu sinuakin! Muistan hyvin elävästi vieläkin ne ”Nalle Puhin puuhalehdet” joita äiti osti kaupasta, niistä kaikki lähti, ja sairaalassa muistin aina pyytää askarteluohjaajan käymään. Onneksi selviytymiskeinoja löytyi, ja käsillä tekeminen on alkanut itsellä kiinnostaa näin vanhemmiten myös aivoterveyden vuoksi. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun tupeksii ja räpeltää jotain: rannelihakset ja pää 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s