Sokeriton 2018

Ruokavaliolla reumaan vaikuttaminen on aina yhtä mielenkiintoinen puheenaihe, ja näkemyksiä, kokemuksia tai mielipiteitä riittää yhtä monta kuin potilasta tai lääkäriäkin. Mitään yhtä yksittäistä ihmeainetta joka parantaisi taudin ei tietenkään ole olemassa, ja itse liputan tässä(kin) asiassa kokonaisuuden puolesta; laadukas uni, ravinto, stressittömyys ja liikunta omien mahdollisuuksien mukaisesti helpottavat oireita ja oloa takuuvarmasti. Ei yksi pääskynen kesää tee, kuten vanha sanonta kuuluu 😉 Kokemuksella voin todeta, että mitä enemmän retuperällä nuo tekijät ovat, sitä paremmin muutokset huomaa kun asioita parantaa.

sokeriton_reuma_tukisukka

Oman elämäni ihmiskoe: sokeriton arki

Tämän viikon keskiviikkona tuli täyteen 7 viikkoa sokerin välttelyä. Ystävänpäivänä helmikuussa päätin kaikkien kipujen ja tulehdusten kiusatessa olla ystävä itselleni ja jättää valkoista sokeria sisältävät tuotteet mahdollisimman minimiin. Olen lukenut uteliaisuudella artikkeleita sokerin vaikutuksista eri sairauksiin, reuma mukaan lukien, joten ihmiskoe vuosimallia 2018 alkoi innostuneena. Karkit, jätskit ja keksit pois!

Mikä olotila on liki kahden kuukauden jälkeen? Parempi! Olin kiinnostunut nimenomaan siitä, miten sokerittomuus vaikuttaa niveliin, mutta kylkiäisenä on tullut nippu muita mahtavia ja jatkamaan kannustavia muutoksia:

sokeriton_reuma_seitsemän_viikon_jälkeen

Ensimmäinen vaikutus jonka huomasin alle viikon sokerittomuudesta, oli vähentynyt turvotus ja kipu nivelissä. Tätä ennen vasen polvi ja nilkka oireilivat, nyt viikkojen jälkeen ne ärtyvät vain jos kävelen pitkään tai seison todella kauan. Ranteet kipuilevat edelleen, mutta ilman tulehdusta särky ja vihlova pakotus tulevat lienee ennemminkin nivelrikosta, jolle sokerittomuus ei mahda mitään.

Jo parissa viikossa peilin edessä huomasin myös ihon tasoittuneen merkittävästi, ja aika ajoin vaivannut suunympärysihottuma oli tipotiessään. Emme ole kohdanneet sen koommin, gone for good, toivon!

En ole seurannut painoani vaa’an avulla pitkään aikaan, ja tuntemus jämähtäneestä lukemasta on tullut vaatteiden avulla. Fysioterapeuttini huomasi kumminkin asian ja passitti puntarin päälle seisomaan, joka näytti yli kahta kiloa vähemmän kuin alkuvuonna edellisessä punnituksessa. Läski on siis häipynyt tässä sivussa ihan itsestään, ilman mitään muita muutoksia! Nyt on vain hankittava yleiskuntoa ja lihasta tilalle, mutta se onkin ihan oma seikkailunsa se.

Vireystila ei ole pitkään aikaan ollut ihan terveen ihmisen tasolla, mutta yksilökohtainen parannus liki kahden kuukauden ajalta on tuntuva. Herään miltei joka aamu pirteänä, heittelyä ja vuoristorataa energiassa ei tule päivän mittaan syömisten perusteella, vaan virtavarasto tyhjenee iltaa kohden tasaisesti sen mukaan, mitä teen. Aiheeseen liittyen kirjoitinkin viime viikolla lusikkateoriasta.

Päätös sokerittomuudesta toi mukanaan myös hauskan miniharrastuksen, etikettikyyläyksen. Se ei suinkaan ole kauhistelun sekaista tuijottelua sokerista niin kuin se olisi kaiken pahan alku ja juuri. On silti kiintoisaa bongailla, mihin kaikkeen sitä lisätään ja kuinka paljon. En mm. ole käyttänyt ketsuppia enää lainkaan, ja tulevaisuudessa siintää sen teko itse, sokerittomana versiona (lupaan postata aiheesta). Aspartaamilla makeutetut tuotteet eivät niin ikään ole käytössä, olen mieluummin ilman.

Viimeisenä muttei vähäisempänä, vatsa voi hyvin. Sokerittomuuden alkuviikkoina käytin vanhaan tuttuun tapaan Gefilus-piimää lasillisen miltei päivittäin, tukemaan toimintaa, mutta nyt edellisestä purkillisesta on aikaa viikkoja. En ole muistanut tai miettinyt koko asiaa, koska ei ole ollut tarvetta. On suoranainen ihme, etten ole vielä saanut vatsahaavaa 27:n vuoden reumalääkkeiden syönnin päätteeksi. Tällä hetkellä en sitä ilman oirehdintaa edes mieti (mitä vain voi toki tapahtua koska vain!), ja voin ehkä kiittää myös geenejä.

Sana ruokavalio on kalskahtanut omiin korviin ristiriitaiselta, koska se useimmiten rajaa asioita pois, ja tämä ajatus rajoittamisesta (et saa!) saa ihmismielen jo puolustuskannalle ja vaikeuttaa noudattamista. Tykkään käyttää sanoja ylläpitoruoka tai ylläpitomenu, joilla tuetaan tämän hetken terveyttä, ettei se ainakaan pahenisi. Samalla se on kuitenkin myös parantunut entiseen verrattuna.

Olen päättänyt haastaa itseni jatkamaan sokerittomuuden kokeilua vuoden loppuun asti. Raportoin kuulumisista seuraavan kerran vaikka kesällä, tuona herkuttelun luvattuna vuodenaikana. Omat korvikkeet sokerijäätelöille siis kehitykseen!

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s