Lusikkateoria auttaa muita ymmärtämään kipusi ja väsymyksesi

Lusikkateoria, englanniksi spoon theory, on lupusta sairastavan kirjailija ja bloggari Christine Miserandinon kehittämä metafora kroonisesti sairaan jaksamiselle. Sairaus ei aina näy ulospäin, ja monet saattavat joutua selittämään ulkopuolisille uupumustaan ja väsymystään.

Lusikkateorian mukaan sairastuneen energiamäärä voidaan mitata lusikallisina, joita on tietty määrä päivää kohden.

Terve ihminen ei juurikaan joudu miettimään perustoimintojen ja arkiaskareiden suorittamista jaksamisensa kautta. Hän voi päättää tehdä asian A tänään, ja asiat B ja C huomenna, sen suuremmin suunnittelematta. Kipujen, uupumuksen ja väsymyksen kanssa kamppaileva henkilö joutuu jakamaan lusikkansa harkiten. Jos esimerkiksi 10 on maksimi lusikkamäärä herätessä, aamutoimiin menee kaksi, päivällä kauppareissuun kolme, on enää viisi jäljellä iltaa varten. Tämän vuoksi suunnitteleminen ja asioiden sopiminen voi olla sairaalle paljon haastavampaa. Kun lusikat ovat lopulta loppu, lisää ei voi pihistää seuraavan päivän resursseista. Silloin todellakin voi vain levätä tai nukkua. Se kuinka paljon lusikoita mihinkin asiaan kuluu, on yksilöllistä.

Kun itse kuulin lusikkateoriasta ensimmäisen kerran, kerroin siitä innokkaana puolisolleni. Hän (terveenä ihmisenä) ymmärsi jujun heti, ja siitä lähtien olenkin usein ilmoittanut omasta väsymyksestä toteamalla, että ”kohta on muuten lusikat loppu”. Hän tietää silloin, etten jaksa loppupäivän aikana enää paljoakaan, eikä turhia väärinymmärryksiä tai odotuksia pääse syntymään puolin tai toisin.

Hyvänä esimerkkinä omasta elämästäni toimivat myös kaksi edellistä päivää, joista ensimmäinen oli fyysisesti rankka, toinen henkisesti kuormittava. Vaikka fyysinen ponnistelu keskiviikkona kesti yhteensä vain noin 2,5h iltapäivällä ja sisälsi terveelle ihmiselle helppoja asioita kuten kävelyä, olin poissa pelistä loppuillan. Käytin päivän viimeisen lusikan syömiseen ja torkkupaikan vaihtoon, nukuin myös yhdeksän tunnin yöunet.

Tuntuu kuin tuo kaikki olisi varastanut yhden lusikan eiliseltä, ja jouduin keskittymään ja suunnittelemaan, mitä kannattaa tehdä. Yhdeksällä lusikalla piti jaksaa normitoimet, lääkärissäkäynti ja tutkimuksia, joiden odottaminen tuntui hiukan piinaavalta. Alkuillasta jouduin jälleen luovuttamaan kaiken ylimääräisen suhteen, ja kaaduin vain sänkyyn kipujen ja väsymyksen pakottamina. Ennen näitä kahta päivää, olin itseopiskellut ja tehnyt joogaharjoituksia ennen nukkumaanmenoa, sekä kirjoittanut ylös ideoita blogia varten. Aivoni ja elimistöni eivät olisi millään kyennyt moisiin eilen. Tänään koen vihdoin olevani palautunut, takana on jälleen 10 tuntia unta ja edessä tyhjä päivä, johon voin rauhallisesti energialusikkani jakaa.

Miserandinon maailmanlaajuisesti levinnyt lusikkateoria toimii apuna monen sairauden kohdalla, jossa voimakas väsyminen vaikuttaa arkeen. Instagramissa monet autoimmuunisairaudestaan kertovat käyttävät hashtagia #spoonie ja #spoontheory. On hienoa, että sairastuneet saavat äänensä kuuluviin myös tällä tavoin, ja ymmärrys heidän arkeaan kohtaan lisääntyy.

Christine Miserandinon verkkosivusto But You Don’t Look Sick

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s