Featured

Tarina vai tutkittu juttu?

Mikä kesä! Tuuletinkauppiaat myyvät kuuleman mukaan ei-oota, ja lähikaupan vichyn toimitus on hidasta kovan menekin vuoksi. Onni on ollut hyvä tuuletin ja järvessä uinti! Syksyn raikkaita tuulia odotellessa, Tukisukka-sivuston jutut jatkuvat taas.

Inhimillinen terveysmedia vai faktatieto?

Terveyteen liittyvät julkaisut eri medioissa aikaansaavat usein monenlaisia tunteita ja ajatuksia. On hyvä osata erottaa, onko kyseessä niin kutsuttu inhimillinen terveysmedia, joka pohjautuu yksilön kokemukseen, vai lääketieteellisesti tutkittu juttu. Tutkimuksissakin on toki laatueroja. On eri asia todeta jokin tietty asia 10 000:lla kuin kymmenellä ihmisellä, tai seurantajakson olevan kertovampi 15 vuoden kuin kuukauden jälkeen.  Kun faktat pohjautuvat biologiaamme, ne ovat kiistämättömiä.

Kun kaiken tämän sisäistää ja pitää inhimillisen sekä tutkitun terveysuutisen eron mielessään, saa lukemastaan hyödyllisemmin irti. Nykyisin jokaisella on mahdollisuus kirjoittaa nettiin liki mitä tahansa, joten kuuluisa mediakriittisyys on hyvä muistaa. Niin sanottu Google-diagnoosi on jo puolivakiintunut termi, kun erilaisia oireita saadessaan ihmiset etsivät ensimmäisenä internetistä syitä ja sairauksia. Suuntaatko keskusteluforumeille vai tutkineen tahon tietosivustoille? Mieti ja huomioi, mikä sinulle on luotettava lähde. Mitä vaatii, että uskot johonkin, ja kenen sanaan luotat? 

Yksi kokemusperäiseen tietoon pohjautuva juttuni blogissa on ollut sokerittomuus, josta olen kirjoittanut ensimmäisen kerran  huhtikuussa. Pian tulee täyteen puoli vuotta ilman valkoista sokeria, ja olen voinut reumani suhteen paremmin. Reumaa ja ruokavaliota koskevat artikkelit ovat suosittuja, ja tutkimuksia on tehty jonkin verran (niihin palataan lähiaikoina!). Yhtä ainoaa ihmeainetta tai -tapaa ei kuitenkaan ole olemassa, joka parantaisi jokaisen.

Minulla ei ole mittauslaitteita joilla osoittaa tuloksia sokerittomuuden hyödyistä, eikätarina_vai_tutkittu_juttu_kuvitus_inhimillinen_terveysmedia myöskään oikeutta otsikoida blogikirjoituksiani esim. ”Näin reumasi paranee!”.  Voin kertoa, että tammikuussa en pystynyt kävelemään edes kilometriä, mutta nyt kolme kilometriä hyvänä päivänä taittuu mutkattomasti. Olen saanut osittain takaisin mahdollisuuden maalata, vaikka käsien toimintakyvyttömyyden vuoksi se oli syy joka ajoi aikoinaan sairauslomalle. Olen alkanut hiljalleen kuntoutua puolessa vuodessa, ja ainoa suuri muuttunut tekijä on sokerittomuus. Haluan muistuttaa niin blogin lukijoita kuin itseäni, että tämä auttaa nähtävästi minun kohdalla, mutta se ei tarkoita, että se on avain onneen jokaisen reumaatikon kohdalla. Voiko vaikutuksen takana olla myös stressittömyys, liikunnan lisääminen ja muut panokseni kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia? Mahdollisesti. Kerron ja kirjoitan näistä asioista, mikäli joku toinen reumaatikko on kiinnostunut kokeilemaan samaa (valkoisen sokerin jättö ruokavaliosta kun ei ainakaan huononna terveyttäsi). Jutut voivat toimia niin vertaiskannustuksena tai uutena näkökulmana. Mahdollisesti joku myös naureskelee ”ihmiskokeelleni” ja pitää sitä huuhaana – se hänelle sallittakoon!

Kun sairaudessani on ollut huonompi vaihe, olen usein pohtinut mitä olen tehnyt ennen sitä, ja löytyykö tulehduskierteelle jokin laukaiseva tekijä. Omia, henkilökohtaisia huomioitani ja niiden kautta tekemiäni päätelmiä ovat tukeneet jotkin kirjat ja artikkelit, mutta myös ristiriitaiselta tiedolta ei ole voinut välttyä. Omien kokemusten myötä uskon entistä enemmän tasapainoon, jossa reumatologien minulle ohjaama hoito ja apu yhdessä oman toimintakykyyni kohdistuvan kiinnostuksen ja uteliaisuuden kanssa auttavat parempaan elämään ja arkeen.

tarina_vai_tutkittu_juttu_kuvitus_inhimillinen_terveysmedia_tukisukkaKun aloitin tämän blogin kirjoittamisen helmikuussa 2018, oli päällimmäisenä ajatuksenani jakaa sairastamisen varrella koettuja tilanteita vertaistuen hengessä. Sittemmin mukaan on tullut myös asiaa (joskus kokemuksilla höystettynä!). Myös jatkossa Tukisukka on ”reumamedia”, josta löytyy niin inhimilliset ja kokemusperäiset tarinat kuin asiaperäiset kirjoitukset, joiden uskon kiinnostavan myös muita reumaa sairastavia ja heidän läheisiään.  Jälkimmäisissä tietolähteet ovat aina tarkoin merkittyjä, ja väitteille löytyy sanoja. Lukija voi itseni lisäksi tutkia asiaa pidemmälle siitä kiinnostuessaan. Tarkoituksena on tuottaa tietoa ja tunteita reumasairauksista, monipuolisesti ja tasapainoisesti.

Elokuu on Tukisukka-sivuston ensimmäinen teemakuukausi, joka tämän otsikon mukaisesti on TARINA VAI TUTKITTU JUTTU? Kokemusperäinen VS asiapohjainen terveysmedia.

Ystäväkirja #3: ”Reuma on opettanut kärsivällisyyttä ja itselleen anteeksiantamista”

Ystäväkirja_Arja

Mikä reumasairaus sinulla on, ja kauan olet sairastanut?

– Minulla on seropositiivinen nivelreuma , diagnoosin sain 2008 maaliskuussa mutta olin kauan ennen sitäkin kipeänä. Olen siis sairastanut ”oikeasti” 10 vuotta.

Millä tavoin reuma on muuttanut arkeasi?

– En pysty tekemään asioita niin kuin ennen. En pysty kävelemään pitkiä matkoja. En pysty pyöräilemään. Minulle tulee helposti uupumus. En pysty esim. siivoamaan nopeasti, vaan siihen täytyy varata paljon aikaa. En pysty tulemaan suihkukaapista pois ilman apuvälinettä (keppiä). En osallistu enää mihinkään sosiaalisiin tapahtumiin (esim. joku konsertti tai teatteri) koska en pysty istumaan kauaa (jäykistyn niin helposti, jo noin 15 minuutin jälkeen). Reuma on muuttanut arkeani siten aika radikaalisti. En pysty tekemään työtä, olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En pysty menemään metsään sen epätasaisuuden vuoksi. Siinä vain muutama…

Mikä on oma keinosi helpottaa reuman kanssa elämistä?

– Lepo

Mitä toivoisit muiden tietävän tai ymmärtävän reumasta?

– Haluaisin ns. terveiden tietävän mitä on elää kivun kanssa ja sen kanssa että et enää voi tehdä asioita mitä ennen teit. Haluaisin heidän ymmärtävän myös sen, että reuma on tuhoava sairaus vaikka se ei aina näy päälle päin.

Mitä reuma on sinulle itsellesi opettanut?

– Pitää osata jakaa olemassa olevat voimat oikein. Reuma on opettanut kärsivällisyyttä ja itselleen anteeksiantamista.

Mikä on lempikeinosi rentoutua?

– Teen käsitöitä (kun pystyn), luen kirjaa tai lehteä, lähden koiran kanssa lenkille. Olen ulkona ja vain katselen luontoa.

Millä sanoilla kuvailisit kipua?

– Iso Rotta joka nakertaa ja nakertaa ja nakertaa ihmisen sisällä.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

– Odotan että biologinen lääke jota nyt saan olisi tehokas tuevaisuudessakin. Toivon että minulle ei tule enää muita sairauksia.

Ystäväkirja #2: ”Onneksi on koira, joka vie edes pienelle lenkille”

Ystäväkirja_Memmu57

Mikä reumasairaus sinulla on, ja kauan olet sairastanut?

– Minulla todettiin seropositiivinen nivelreuma 2010, joten kohta 8 vuotta olen sairastanut.

Millä tavoin reuma on muuttanut arkeasi?

– Arki on kyllä muuttunut, nyt mennään reumakipujen ehdoilla. Välillä jaksaa tehdä enemmän ja sitten on päiviä, että mitään ei jaksa. Onneksi on koira, joka vie edes pienelle lenkille pari kertaa päivässä. Apuvälineitäkin on käytössä: rollaattori (tosin tällä hetkellä olevan huimauksen vuoksi), korotettu wc-istuin, suihkujakkara käsituilla sekä muutamia keittiön pieniä apuvälineitä. Luonnekin on mielestäni muuttunut, kun on kipeä jakso, pinna palaa turhankin herkästi ja välillä sanoa töksäyttelen pahasti vaikka ei ole tarkoituskaan. En myöskään lähde enää mielelläni isommalla porukalla mihinkään, oikeastaan vain muutamien läheisimpien onnistuu minut joskus houkutella johonkin. Joistakin harrastuksista olen joutunut luopumaan, mm. punttisaliharjoittelu ja leipominen ei enää oikein onnistu.

Työelämässä olen kuitenkin ollut ja todella vähän sairauspoissaoloja reuman vuoksi. Toisaalta minulla on kevyt toimistotyö, ja koska kädet eivät ole pahassa kunnossa, niin ihan ok on sujunut. Pidemmät poissaolot ovat olleet kahden polven tekonivelleikkausten jälkeen.

Mikä on oma keinosi helpottaa reuman kanssa elämistä?

– Villasukat 🙂 Myös kesällä, mukavat kengät (viis ulkonäöstä), jalkojen kohoasento ja viilennys, koska minun reuma ei lämpöisistä keleistä tykkää. Haluaisin myös aloittaa vesijumpan uudestaan, mutta huimauksen vuoksi se on nyt tauolla. Autoilua helpottaa suuresti automaattivaihteistolla ja ohjaustehostimella varustettu auto.

Mitä toivoisit muiden tietävän tai ymmärtävän reumasta?

– Kivut eivät välttämättä näy päälle päin. Anna reumasairaalle se oma tila, kun hän sen tarvitsee, auta jos pyydetään. Älä säälittele, älä myöskään vähättele. Jos puheenaiheet alkavat pyöriä vain reumasairauden ympärillä, yritä kohteliaasti kääntää aihetta, pyydä mukaan vaikka joskus kokisitkin, että ompas se kiviriippa, kävelee hitaasti, huonosti, ei pääse rappusia ylösalas, ja niin edelleen. Muista, että reumasairaalle mukaan lähteminen voi olla todellakin ihan parasta lääkettä.

Mitä reuma on sinulle itsellesi opettanut?

– Suvaitsevaisuutta, kohteliaisuutta, halua auttaa toisia.

Mikä on lempikeinosi rentoutua?

– Jalkahoidot, automatkailu Suomessa, Emmerdale 😀 Lenkkeily koiran kanssa, nautin myös hyvästä ruoasta.

Millä sanoilla kuvailisit kipua?

– Sietämätön olotila, joka vie hermot.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

– Kivuttomampaa elämää, että jokin reumalääke sopisi niin hyvin, että jos ei nyt kokonaan niin ainakin sitten melkein saisi olla ilman kipuja. Ehkäpä jopa vielä ulkomaille pääsisin matkustamaan. Tykkään myös töistäni, eli niitä myös toivoisin voivani vielä jatkaa. Että tämä elämä tulisi elettyä eikä seurattua sivusta, kun se lipuu ohi.

 

Ystäväkirja #1: ”Kun sairastuu 18-vuotiaana, tajuaa ettei elämä olekaan niin yksinkertaista”

ystäväkirja_sunna

Mikä reumasairaus sinulla on, ja kauan olet sairastanut?

– Seropositiivinen nivelreuma, todettiin kesäkuussa 2018

Millä tavoin reuma on muuttanut arkeasi?

– Täytyy miettiä enemmän mihin kaikkeen haluaa ja pystyy kuluttamaan energian, koska kaikkea ei vain pysty tehdä. Pitää pyytää enemmän apua muilta ihan arkisissakin asioissa, sekä jättää useita asioita tekemättä.

Mikä on oma keinosi helpottaa reuman kanssa elämistä?

– Yritän syödä ja elää mahdollisimman terveellisesti ja välttää sellaisia asioita jotka mahdollisesti pahentaisivat nivelten kipua tai olotilaa. Yksi hyväksi toteama helpotuskeinoni on lämpö!

Mitä toivoisit muiden tietävän tai ymmärtävän reumasta?

– Toivoisin ihan kaikilta ihmisiltä ymmärrystä yleisesti 🙂 Helpottaa reumaatikkoja kun muut ihmiset sisäistää asian ettei toinen vain pysty tekemään kaikkea, ei vaikka olisi kuinka pieni asia kyseessä. Jokainen kuitenkin yrittää tehdä parhaansa sen oman olotilansa mukaisesti, eikä toisten tuomitseva tai kyseenalainen asenne helpota reumaatikon oloa. Kukaan ei tätä sairautta kuitenkaan ole itselleen halunnut 😅

Mitä reuma on sinulle itsellesi opettanut?

– Ainakin sen, että kaikki ei ole niin itsestäänselvää. Kun sairastuu 18-vuotiaana, ilman että tupakoi, on ylipainoinen tai että suvusta ei edes löydy reumaa, niin tajuaa ettei elämä olekaan niin yksinkertaista. Ja että terveydestä kannattaa oikeasti olla kiitollinen ja nauttia. Jopa ihan pienistä arjen onnistumisista saa iloita kunnolla😁

Mikä on lempikeinosi rentoutua?

– Eläinten kanssa olo. Eläimet ymmärtää eivätkä tuomitse vaikkei jonain päivänä pystyisikään siivoamaan kun nivelet on turvoksissa ja kipeät. Eläimet myös saavat ajatuksia pois kaikesta muusta, sekä kivusta että itse sairaudesta.

Millä sanoilla kuvailisit kipua?

– Turhauttava. On turhauttavaa kun ei pysty tekemään ihan tavallisia asioita ja jopa kengän laittaminen jalkaan tuntuu ylitsepääsemättömältä. Myös pistävä, epämukava, viiltävä ja ärsyttävä ovat aika osuvia 😅

Mitä odotat tulevaisuudelta?

– Lääkkeiden toimimista, suht normaalia elämistä ja mahdollisuutta käydä itselle mieluisissa töissä, jopa vaikka olisivat fyysisiä töitä.

 

 

Joudunko luopumaan laadukkaasta fysioterapiahoidosta? Potilaan näkökulma hintakilpailuun

Olen ollut vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaana useamman kerran 27 vuotta kestäneen lastenreumani aikana, myös tällä hetkellä. Tämä tarkoittaa mm. säännöllistä fysio- ja allasterapiaa, joita tarjoaa pitkäaikainen fysioterapeuttini. Kuten moni voi arvata, vedessä on mahdollista tehdä erilaisia harjoitteita rasittamatta niveliä, ja ohjatun allasterapian mahdollisuus reumaatikolle on lottovoitto. Sen lisäksi hoitoihini kuuluu pitkä lista erilaisia menetelmiä virheasentojen ja kipujen korjaamiseksi ja helpottamiseksi, niistä kerron tarkemmin jutun lopussa.

Meneillään on Kelan hintakilpailu vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Vuodelle 2019 valittavat palveluntarjoajat valitaan 80/20 suhteella, jossa 80 % painottaa hintaa, 20% laatua. Aikaisemmin suhdeluku on ollut 50/50. Saako halvalla aina hyvää? Ketkä kärsivät laadun heiketessä? Asiakkaat, joita varten kuntoutuksen muoto on olemassa.

Suomen Fysioterapeutit twiittasi aiheesta viime viikolla:

Aiheesta on keskusteltu kevään aikana huolestuneina paikallisen reumayhdistyksemme piirissä. Arvostus ammattitaitoista fysioterapeuttia kohtaan on pitkäaikaissairaiden parissa suurta. Terapeutit lisäkouluttavat itseään, ja pystyvät näin tarjoamaan asiakkaille  entistä monipuolisempaa ja myös ajankohtaista, uusia tutkimustuloksia hyödyntävää hoitoa. Monioireinen reumasairaus ei ole se kaikkein helpoin hoidettava, sen olen myös itse ymmärtänyt ja oppinut vuosien aikana! Oma tehtäväni on ollut luottaa fysioterapeuttiin, ja hän on osannut soveltaa, muokata, ajoittaa ja räätälöidä terapian juuri minun yksilöllisten, vuoristoradan lailla muuttuvien oireideni tueksi. Joudunko luopumaan tästä, kokemuksen vankkuudella toimivasta fysioterapiasta, jos hiljattain valmistunut ja aloitteleva fysioterapeuttiyrittäjä on Kelalle edullisempi?

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kohderyhmä määritellään Kelan omilla sivuilla seuraavasti:

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakas on henkilö, joka on alle 65-vuotias ja
  • henkilö ei ole julkisessa laitoshoidossa
  • henkilöllä on huomattavia vaikeuksia osallistumisessa ja suoriutumisessa arjessa
  • suoriutumis- ja osallistumisrajoite liittyy sairauteen tai vammaan, ja siitä aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve
  • kuntoutus ei liity välittömään sairaanhoitoon
  • kuntoutuksen tavoitteet eivät ole ainoastaan hoidollisia vaan myös suoriutumista ja osallistumista mahdollistavia
  • kuntoutus on perustellusti tarpeen.

Hintakilpailu on ymmärrettävästi herättänyt paljon keskustelua kevään aikana, ja Yle uutisoi huhtikuussa otsikolla ”Kela muutti 38 000 suomalaista koskevan terapiakilpailutuksen kriteerejä – hinta nostettiin laadun edelle.” Kun hinta menee laadun edelle, tulee väistämättä pohtineeksi, missä määrin se tiputtaa korvaamattomia ja laadukkaita hoitomuotoja pois? Yrittäjyyden näkökulmasta pidempään toiminut fysioterapeutti on paitsi kartuttanut tietotaitoaan kokemuksen kautta eri sairauksista, myös todennäköisesti pystynyt laajentamaan toimintaansa, hankkimaan asiakkaita auttavia hoitolaitteita ja liiketilat, joissa myös pyörätuolipotilaat voivat liikkua helposti. Toimialalla on myös lakisääteinen velvollisuus ylläpitää ja kehittää osaamista, kuten yllä linkitetystä Ylen artikkelista voi lukea. Maksaako tällainen enemmän kuin pelkkä hoitopöytä ja seitsemän neliön tila? Takuulla! Kummassa vaihtoehdossa vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitseva asiakas saa monipuolisempaa hoitoa? I rest my case. 

Henkilökohtainen huoleni kohdistuu puhtaasti siihen, miten pärjäisin ilman nykyisen kaltaista hoitoani. Kuluneen kevään aikana olemme fysioterapiassa esimerkiksi:

  • Korjanneet väärää kävelytapaani, joka on jäänne lapsuuden virheasentoisesta lonkasta, tekonivelleikkauksesta, katkenneesta reisiluusta, virheellisestä lihasmuistista, jalkojen pituuserosta ja epätasapainossa olevasta lihaksistosta. Itse en pysty näkemään tai tuntemaan, mikä tietty kohta vaatii korjausliikkeen. Ei mikään helppo juttu.
  • Vahvistaneet käsien lihaksia erilaisin harjoittein, jota vaikeuttaa kroonistunut kipu, virheasennot, nivelrikko, ajoittaiset tulehdukset, puristusvoiman puute… ei mikään helppo juttu!
  • Hoitaneet niska-ja hartiaseutua, joka on oireillut liki kymmenen vuotta sitten tehdyn nikamien luudutuksen myötä. Pääte- ja kirjoitustyö vaikuttaa tällä hetkellä ainoalta vaihtoehdolta, jota pystyisin mahdollisesti työkseni tulevaisuudessa tekemään. Ei mikään helppo yhdistelmä.

Olen saanut avukseni myös ultraääni- ja parafiinihoitoa, hierontaa ja konkreettisia ohjeita omaehtoiseen harjoitteluun ja siinä kehittymiseen. Seuraamme yhdessä ajoittaisia takapakkejakin sisältävää edistymistäni numeroin, taulukoin ja sanallisin tavoittein, tapa joka kannustaa itseäni mutta johon saan myös ammattilaisen tukea. Kaikki edellä mainittu auttaa usein jopa kipulääkettä paremmin.

Tiedän itse olevani vaativa lääkinnällinen potilas, jonka mahdollisuudet kuntoutua ja parantaa toimintakykyä ovat kuitenkin potentiaalisesti olemassa. Enkö silloin ansaitsisi ja saisi vaatia hoitoa, jossa laatu on merkittävin tekijä?

Kaksi annosta sosiaalista luontokokemusta – oman reseptin kuittaus ja uusi rutiini!

Sekä luonnonläheisyydestä että sosiaalisuudesta on tutkittua tietoa liittyen henkiseen hyvinvointiimme. Reumaatikoille ja muille tule-sairaille on usein tuttua, että mm. liikunnallisten rajoitteiden vuoksi nämä molemmat elämän tärkeät tekijät kärsivät. Ei jaksa, ei pysty, ei kynene. On kuunneltava kehoaan kun se viestii levon tarpeesta, mutta kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan lähteä liikkeelle, kun mieli sitä huutaa.

Piipahdin huhtikuussa lyhyellä Oulun reissulla, ja ehdimmme samalla ystävän kanssa Koitelin koskille seuraamaan jäiden lähtöä moneksi tunniksi. Retken jälkeen kirjoitin blogiin:

”Luonnon helmassa rupatellessa on jotain hyvin verenpainetta laskevaa. – –

Ennen kuin kevät vaihtuu kesäksi, on lunastettava vähintään kaksi annosta lisää sosiaalista luontokokemusta. Lääke on enintäänkin puoli-ilmainen ja sivuvaikutukset potilaalle harmittomia, jopa suotavia. Yhteiskäyttöön liittyviä ongelmia muiden reseptilääkkeiden kanssa ei ole, eikä liioin yliannostuksen vaaraa. Kontrolli-aika toukokuun loppuun!

Tänä toukokuun viimeisenä päivänä voin sanoa, että itse itselleni määräämä resepti nautittu!

Arki on usein niin rutiininomaista ja puuroutuvaa, ettei tekemisiään edellisiltä viikoilta jaksa eritellen muistaa. Joskus myönnän turhautuvani omaan arkeeni, kun joku kysyy mitä kuuluu, ja joudun vastaamaan vain: ”sitä samaa, ei mitään uutta”. Rutiineissa ei missään nimessä ole mitään pahaa, sitä en tarkoita, ja turhautumisen tunteeni taitaakin kummuta muuttumattomista ympyröistä. Toisin sanoen kyllästyn aika helposti. Nyt toukokuun ajalta jäi kuitenkin hyvin eläväisenä mieleen retket lähiluontoon, läheisessä seurassa. Muistoja, kokemuksia, kerrottavaa – niitä jos mitä haluan elämässäni kerätä, reumasta huolimatta.

Kysyin itseltäni, haluaisinko sisällyttää rutiineihin ja tapoihin lähteä luontoon yhdessä muiden kanssa? Voisinko useammin ehdottaa tapaamisia luontoon kuin keskustan kahvilaan? Voih, KYLLÄ! Ajatus tuntui inspiroivalta, kun mietin syvemmin huhtikuussa kirjoittamaani haastetta tästä eteenpäin. Kaksi kertaa kuukaudessa ei ole paljon, kun tavasta muokkaa itselleen mahdollisimman matalan kynnyksen tekemisen. Kertakin riittää, se tarkoittaa 12 luontokokemusta vuodessa koettuna yhdessä muiden ihmisten kanssa. Nyt vain ihmettelen, miksen ole tätä aikaisemmin keksinyt, sillä sen vaikutus yleisesti katsoen meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiin ja arjessa jaksamiseen on suuri.

Luontopolulla

koski
Tulvakuohut Raudanjoella, Rovaniemen Könkäänsaaren luontopolun varrella

Kevättulvat pääsivät toukokuun keskivaiheilla moniin otsikoihin, ja niimpä meidänkin yhdessä ystäväperheen kanssa koskille suunnattu retki sisälsi veden määrän ja kuohunnan ihmettelyä. Neljän aikuisen ja kahden lapsen suuruinen retkiseurueemme seurasi iästä huolimatta yhtä suurella uteliaisuudella luonnon muuttumista keväästä kesäksi. Metsä hörppi vettä ja osa lankkupäällysteisistä reiteistä oli poikki, mutta pääsimme tulistelupaikalle, kuuntelemaan lintujen sirkutusta, vaihtamaan kuulumisia ja syömään eväitä. Aurinko lämmitti, vaikka lunta oli vielä kinoksina varjoisissa metsän katveissa.

retkipaikkainfo_vikajärvi_könkäänsaaren_esteetön_luontopolku_retkeily_rovaniemi_luonto_tukisukka_reuma_ulkoilu_yhdessä_luontoon_haaste

Aikaa retkeemme kului noin 3-4h, sisältäen kahdenkymmenen kilometrin ajomatkan Rovaniemeltä. Könkäänsaaren luontopolku osoittautui meidän kaikkien lempipaikaksi, joten valinnan vaikeutta ei syntynyt. Tuttuihin asioihin on helppo turvautua! Juttelimmekin siitä, kuinka harvoin lähdemmekään ennestään tuntemattomiin retkikohteisiin. Ehkä paikan päällä pettymisen riski on päällimmäisenä mielessä, ja etenkin pienten lasten tai liikuntarajoitteisuuden kanssa luontoon lähteminen edellyttää tiettyjä asioita.

Jos kokonaisuutta ajatellaan, vanhaan tuttuun ja turvalliseen paikkaan tukeutuminen on aina parempi, kuin jos ei lähtisi ollenkaan. Suomi on pullollaan erilaisia ja eri tasoisia luonto- sekä retkeilymahdollisuuksia, joten jokaiselle riittää oma lempi-sellainen, jossa käydä vaikka vuoden ympäri. Kun varaa aikaa, kärsivällisyyttä ja etenkin seikkailumieltä, voi kuitenkin löytää myös uuden lempipaikan. Tämän pidämme mielessä loppuvuotta ajatellen!

nuotio_retkellä

Peltojen keskellä

Toinen sosiaalisesti nautitusta luonnonläheisyydestä tapahtui aivan toisessa päässä Suomea. Kävimme puolison kanssa viikon Tampereen seudulla reissussa, ja kävelyretki Kangasalan niittymaisemien ja metsäpolkujen keskellä rentoutti niin kehoa kuin mieltä. Meille on jo muodostunut tapa keskustella kävelylenkeillä päivän polttavista puheenaiheista pidemmän kaavan mukaan, joten parisuhdeaika hoituu oikein mukavasti myös näin 😉

Kävelyretkissä parasta on niiden muokattavuus sen hetkiseen tilanteeseen sopivaksi. Halutessaan voi paahtaa vaikka kuinka lujaa ja hankkia hien pintaan, tai rauhassa askeltaen seurata, mitä ympäristössä tapahtuu.

Iso osa kävelyretkestämme suuntautui luonnon erilaisuuden ja yksityiskohtien bongailuun, jotka poikkesivat miljööstämme koti-Lapissa. Kuin kävelisi elävässä ”etsi kuvasta eroavaisuudet” tehtävässä! Yhtä pensasta ohittaessamme linnunlaulu pysäytti molemmat, enkä voinut olla taltioimatta sitä puhelimen videokameralla. Alkoi arvuuttelu lajista. Tiedätkö sinä?

LOPUKSI. Ehkä haluaisit kysyä, miksi luontoon on mentävä yhdessä, voihan sitä yksinkin? Voi, ja kannattaa! Itseäni on kuitenkin jo pitkään puhututtanut kiire ja ruuhkavuodet, joiden on kerrottu kalvavan etenkin työikäistä kansaamme, stressimittarin huutaessa punaisella. Toinen seikka on yksinäisyys, vanhusten sekä lasten ja nuorten keskuudessa erityisesti. Miten voisimme toisiamme auttaa?

Jos omat voimavarat olisivat ilman reumaa niin sanotusti normaalit, tiedän mitä haluaisin tehdä. Omien rajoitteiden puitteissa en voi tarjota fyysistä tukea liikkumiseen, koska tarvitsen sitä joskus itse. Se mitä voin tehdä, on ehdottaa läheisille lyhyttä irtiottoa oravanpyörästä tai ihan tavallisestakin arjesta, ja voimme valita luontopaikan yhdessä niin, että kaikki pääsevät.

Uuden rutiinin omaksuminen:

Vähintään kerran kuussa #yhdessäluontoon

Otatko haasteen vastaan myös omassa arjessasi? Lisää aiheesta tulossa Tukisukan somekanaviin, seuraa

Twitterissä

Facebookissa

yhdessä_luontoon_haaste

Kivasta on vaikea pitää taukoa – vinkkejä käsitöitä rakastaville reumaatikoille

Malttamattomuus, siinäpä keljun vekkuli olotila! Kun järki sanoo ei ja luova mieli kyllä, ollaan ainakin täällä jo hätää kärsimässä. Rakkaus askarteluun, käsitöihin ja muuhun luovaan tekemiseen yhdessä nivelreuman kanssa on tuonut mukanaan monia turhauttavia hetkiä. Koska oireilevien ranteiden ja sormien liikuttaminen on kuitenkin tärkeää, sain toimintaterapeutiltani hyviä vinkkejä, jotka jaan nyt mielelläni kaikille. Jos kätesi ja/tai sormesi oireilevat reuman vuoksi, älä vielä luovuta!

Kun luovuuden tuska iskee, munakello auttaa!

Tauota. Viime jouluna innostuin huovutuksesta saadessani ystävältä säkillisen värjättyä villaa. Suuruudenhulluna halusin heti tehdä jotain isokokoisempaa, niimpä vääntelin piipunrassista rungon 20 senttiä korkealle koirahahmolle. Musiikki soi ja uppouduin huovuttamiseen täysin. Kolmen tunnin kohdalla havahduin aprikoimaan, pitäisiköhän siltä päivältä jo lopettaa. Samana iltana ranne turposi ja kipeytyi niin, että pidin lepolastaa seuraavat kolme päivää, ja jouluruokien valmistaminen muuttui siltä istumalta kaupasta valmiiksi haettaviksi laatikoiksi ja rosolleiksi. Ajoissa lopettaminen olisi ollut se viisas ratkaisu, joten malttamattomasta mielestä kärsi koko joulu. Tai ainakin oma joulumieli.

Nykyisin käytän kännykän herätyskelloa, ja laitan sen puuhailun lomassa soimaan puolen tunnin päähän. Silloin pakotan itseni tauolle, ja on hyvä nousta myös istumasta jaloittelemaan. Joinakin päivinä tekeminen on lopetettava lyhyempään ja jatkettava toiste. Itselleen täytyy vain jämysti opettaa uusia tapoja!

 

kivasta_on_vaikea_pitää_taukoa_reuma_askartelu_vinkkejä_käsityöt_maalaus

Käytä apuvälineitä ja tukia. Ranteiden toimintatuet ovat itselleni aivan välttämättömät tekemisen helpottajat ja mahdollistajat. Myös pelkästään peukalon tyviniveltä tukevia rannetukia on olemassa, ja käsistään oireilevan reumaatikon kannattaakin pyytää tarpeellisuuden arviointi toimintaterapeutilta. Erilaiset hienomotoriikkaa helpottavat apuvälineet ovat etenkin askartelussa äärimmäisen käteviä, samoin purkkien aukaisijat, sillä tiukka pinsettiote voi olla joskus haastava. Käsien niveliä on turha rasittaa virheasennoilla tai vääntöä ja painetta niveliin kohdistavalla tuhraamisella. Pitkällä aikavälillä siitä on usein pelkkää haittaa.

Voimaharjoittelu. Sormien ja käsien pienimpiä lihaksia ei välttämättä tule ajatelleeksi, ennen kuin ne pitkään jatkuneiden tulehdusten ja kipujen myötä surkastuvat tai kipeytyvät. Erilaiset käsityöt itsessään ovat toki hyvää jumppaa, kunhan ergonomia on kunnossa (hox edellinen kappale). Saatavilla olevat muovailuvahat ja puristusvoimaa treenaavat pallot ovat mainioita sijoitettavaksi esim. tietokonepöydän ääreen, jolloin Youtubessa tai Netflixissä notkuessa ja videoita katsellessa tekee vaivattomasti 3 x 20 toiston setin palloa puristellen. Sormien harotus kuminauhan avulla on myös usein toimintaterapiassa esitelty käsijumppamuoto.

kivasta_on_vaikea_pitää_taukoa_reuma_askartelu_vinkkejä_käsityöt_kädet_kipu_rasitus

Jälkihoito. Kylmäpakkaus, lämpöpakkaus, kipugeelit, parafiini- tai ultraäänihoidot fysioterapiassa… etsi itsellesi toimiva, tekemisen jälkeistä rasitusta rauhoittava apukeino, jos käsiesi nivelet tai lihakset ärtyvät. Oma ongelmani on mm. oikean käsivarren herkästi vihlovat sisäpuolen lihakset, ja lämpöpakkauksen lisäksi piikkipallolla tai putkirullalla rullaaminen auttavat usein. Askartelun jälkeen voi hyvillä mielin antaa käsien levätä ja mennä kylmä-tai lämpöpakkauksen kanssa sohvalle tv:n tai äänikirjan ääreen.

Priorisointi. Reumasairaudet ovat usein niitä, joita sairastaville sanonta ”choose your battles” tulee tutuksi. Taisteluidensa valinta voi tarkoittaa jotain niinkin arkista, kuin tiskaamisen ja itselle mielekkään tekemisen välillä käyty dilemma. Voimavarat ei riitä aina kaikkeen, ja lusikkateoria on hyvä apukeino niiden selkiyttämiseen. Tiskaaminen voi olla järkevää, mutta käsitöiden tekeminen henkisen hyvinvoinnin hoitoa. Jos kipujensa sallimissa rajoissa tekee aina pelkkiä kotitöitä eikä juuri milloinkaan itselle mielekästä harrastamista, alkaa nuppi seota. Ainakin minulla! Balanssi on tässä kohtaa taikasana. Apua ja apuvälineitä perustoimintoihin kuten siivoamiseen ja ruoanlaittoon kannattaa pyytää ja hankkia, jotta voimavaroja ja toimintakykyä riittäisi myös luovaan ja itselle mielekkääseen tekemiseen.